Minulla itselläni on ollut todellinen ongelma tavaroiden suhteen. Elämässäni on ollut vaihe, jolloin tavarat eivät olleen laisinkaan hallinnassani. Asuimme suuressa asunnossa, jonka olimme vuosien saatossa täyttäneet tavaroilla. Sisään tuli koko ajan uusia tavaroita mahtavien kirppislöytöjen myötä, mutta juuri mitään ei poistunut. Olin varsinainen kirppishaukka, joka teki jatkuvasti hyviä löytöjä. Tavaraa oli paljon ja yritin selvitä sen kanssa kanniskelemalla sitä eri paikkoihin eli järjestelemällä tavaroita poistamatta kuitenkaan juuri mitään.
Heräsin tarpeeseen löytää kestävämpi tapa kodin järjestämiseen siinä vaiheessa, kun kodistamme oli kadonnut kokonaan kaiku. Olin jo pidempään miettinyt, miksi kotona tuntui niin ahdistavalta ja eräänä päivänä niin sanoakseni korvani avautuivat kodin akustiikan tunkkaisuuteen. Olo oli kuin treenikämpällä. Tätä olivat edeltäneet toki muut muutokset. Kotia ei pystynyt enää kunnolla siivoamaan tai siivoaminen oli ainakin hyvin aikaa vievää lattioita ja tasoja peittävien tavarakasojen vuoksi. Huonekalujakin tuntui olevan ihan liikaa ja kulkeminen kotona oli enemmänkin esteradalla taiteilua. En ole pohjimmiltani mikään siivousintoilija, joten huomasin siivoavani aina vain harvemmin ja harvemmin eikä tavarakasojani peittävä pölykerros mitenkään lisännyt kodin viihtyisyyttä. Lisäksi huomasin, etten pysty huolehtimaan kaikista kotiimme kertyneistä tavaroista. Esimerkiksi vaatteeni eivät saaneet kaipaamaansa huoltoa. Tilanne kotonamme oli sellainen, etten kehdannut enää kutsua edes ystäviä kylään.
Aloin siis tiedostaa tarpeeni tehdä asialle jotakin. En enää viihtynyt kotona ja suorastaan kärsin jonkinlaisesta kotipahoinvoinnista. Tiedostin siis, että asialle oli pakko alkaa tehdä jotakin. Motivaationi alkoi olla kohdillaan. Törmäsin aihetta tutkiessani Anne Te Velde-Luoman kirjaan Kaaoksen kesyttäjä. Palaset alkoivat loksahdella paikalleen. Minulla oli ongelma, johon oli olemassa ratkaisu. Aloin hiljalleen poistaa tavaroita kodistamme. Alku oli hankalaa. Keräilijä minussa vastusti tavaroista luopumista ja päätösten teko oli hidasta. Pikku hiljaa aloin kuitenkin päästä vauhtiin. Sitten löysin minimalismipelin ja sen avulla alkoi tapahtua nopeammin. Tässä vaiheessa ajatusmaailmani kuitenkin pyöri vielä sen ympärillä, mistä voisin luopua. Konmari-kirjan julkaisun myötä ajatusmaailmani keikahti päälaelleen ja aloin nähdä selvemmin ne tavarat, jotka nimenomaan haluan säilyttää. Muu saa mennä.
Kodistamme alkoi poistua vauhdilla tavaraa ja kodin akustiikkakin alkoi muuttua miellyttävämmäksi. Tyhjää lattia-alaa alkoi paljastua tavaroiden alta ja siivoaminen alkoi jälleen tuntua mukavammalta. Tämä kaikki lisäsi motivaatiotani. Kotona alkoi olla juuri niitä kaikkein ihastuttavimpia tavaroita. Voimavarani tuntuivat kasvavan roimasti, tavarat alkoivat löytyä ja olla hallinnassani. Muistellessani 6 vuoden takaista kotiamme tunnen edelleen hykerryttävää tunnetta siitä, että nyt kotona on väljää. Se, jos mikä synnyttää kotihykeröt, että kotona on tilaa juuri niille itselle rakkaimmille ja mieluisimmille tavaroille, niin että niistä pääsee nauttimaan joka päivä. Tämä ei tarkoita sitä, että kotonamme olisi aina täydellisen siistiä. Kaikkea muuta. Olemme mieheni kanssa pohjimmiltamme melko sotkuisia ja tavarat eivät aina käytön jälkeen palaa omille paikoilleen, mutta tunnen suurta nautintoa joka kerta siivotessani siitä, miten nopeasti pöydille unohtuneet tavarat saa takaisin paikoilleen ja kotimme on jälleen siisti.
Jälkikäteen ajateltuna olisin hyötynyt oman prosessini aikana ammattijärjestäjän palveluista paljonkin. Prosessi olisi edennyt luultavasti nopeammin ja moni kantapään kautta opittu asia olisi voinut selkeytyä helpommin. Tästä syystä halusin opiskella ammattijärjestäjäksi. Haluan olla sekä kokemusasiantuntija että järjestämisen ammattilainen ja toimia apunasi ja tukenasi kohti selkeämpää ja yksinkertaisempaa elämää.
Kutsun sinut matkalle kohti kotihykeröitä!
TILAA OLENNAISELLE 