Dokumenttielokuvan Tavarataivas (2013) alussa Petri Luukkainen kertoo haluavansa löytää sen asian, mikä tekee onnelliseksi. Tyttöystävän jätettyä hänet, hän päätyi täyttämään tyhjiötä tavaroilla. Kolmisen vuotta tämän jälkeen hän päätyy tekemään ihmiskokeen, jonka säännöt ovat seuraavat:
– Kaikki kodin tavarat varastoon
– Yksi tavara päivässä takaisin
– Ei saa ostaa mitään tavaraa
Alussa alaston Petri Luukkainen juoksee hakemaan varastosta ensimmäisen tavaran: takin. Se päällä ei ole aivan alaston ja siihen kääriytyneenä voi nukkua tyhjän kodin lattialla. Dokumentissa seurataan Petrin elämää vuoden ajan ja vuoden ihmiskokeen jälkeen Petri summaa seuraavasti: ”100 tavaralla tulee toimeen, toiset sata tavaraa tarvitaan, jotta elämästä tulisi hiukan mukavampaa.” Perspektiiviä tarinaan tuo pula-ajankin kokenut Petrin mummo, joka tiivistää viisaasti: ”Ei se koti tule tavaroilla, ne on vaan rekvisiittaa siinä.” Vuoden aikana onnikin löytyy yllättäen.
Katsoin elokuvan nyt kolmannen kerran ja edelleen se pysäyttää minut pohtimaan, kuinka paljon on tarpeeksi. Miten pienellä tavaramäärällä tulisin itse toimeen? Mihin tarvitsen kaikkia tavaroitani? Löytyykö onni omistamalla?
Millaisia tunteita tai ajatuksia elokuva sinussa herättää?
Elokuva löytyy Yle Areenasta https://areena.yle.fi/1-2088370
Elokuvan virallisen trailerin löydät https://www.youtube.com/watch?v=V-rUo6DxCSM
TILAA OLENNAISELLE 